Elämäni suurin rakkaus

kuva: Jani Osmo

Muutin pois kotoa vanhempien luota helmikuussa 2009 omaan vuokrakämppään. Talvi oli pitkä, pimeä ja kylmä. Olin jatkuvasti kipeä ja väsynyt ja hiukan taipuvainen paniikkikohtauksiin. Totesin, että nyt on pakkko saada kaveri tänne kotiin. Mietin marsua, kania ja muita mahdollisia eläimiä. Päädyin kuitenkin itselle tuttuun vaihtoehtoon koiraan. 

kuva: Jani Osmo


Isot koirarodut eivät tulleet kuuloonkaan kämppäni pienestä koosta johtuen. Liian pieni jäisi helposti jalkoihin. Kuulin yorkshirenterriereistä; energinen, karvaa ei irtoa, ei allergisoi mutta pieni. En ollut uskoani korviani mutta väite piti kutinsa. Nyt etsimään kasvattajaa!

Kennel Paw´s Mysteryn kasvattaja Pirjo Harrinvirta Lohjalta vastasi sähköpostiini juuri silloin kun epätoivo oli liian suuri. Pirjolla ei tuolla hetkellä ollut myytävänä pentua mutta kertoi 5.-vuotiaan Wannin tarinan. Muistan kun istuin työpaikan pukkarissa ja kuuntelin ilon kyyneleet silmissä. Hoin itselleni, että tää on se mun koira.

kuva: Jani Osmo

Wannilla oli kohtalokas pennutus 4.-vuotiaana. 8 pentua 3 kiloiselle pikku koiralle on liikaa. Kolme pentua säilyi elävänä, muut saatiin keisarinleikkauksella ulos valitettavasti kuolleena. Raukka makasi viikon sydänkoneessa, koska sydänääneet olivat niin hennot. Uskomatonta mutta totta; Wanni  jäi henkiin. Tarina vahvisti mun ajatukset siitä, että Wanni ja mä kuulutaan yhteen.

Automatka takaisin Helsinkiin sujui ongelmitta. Istuin Wannin seurana takapenkillä hymy korvissa enkä oikein tajunnut, että mitä tapahtui.
MÄ OMISTAN KOIRAN!

kuva:Jassu Savin

Pienestä koostaan huolimatta Wanni ei ole ollut helppo kouluttaa. Hupaisaa huomata  kun ihmiset pysähtyy juttelemaan ja kommentoimaan, että eihän noin pientä tartte komentaa. Valitettavasti tarvitsee, Miettikääpä jos Wanni olisikin isompi kaveri ja hyppelisi menemään pitkin metsää?Jos hankkii itselleen koiran niin siitä pidetään huolta. Koirasta huolehtiminen tarkoittaa ruokinnan ja lenkityksen lisäksi myös koulutusta ja kuria. Koiraa on helpompi lenkittää ja viedä kyläilemään kun ja jos se osaa käyttäytyä.

kuva:Jassu Savin

 Wanni osaa matkustaa taitavasti julkisilla, poroilla, (välillä bussin ovet on menneet nenän edestä kii) ja käyttää tavaratalojen rullaportaita. Pitkät juna-ja bussimatkat esimerkiksi Jyväskylään ovat sujuneet kuin rasvattu. Kaveri vetää hirsiä ja mä fiilistelen musiikkia. Auton kyyti on parasta mitä Wanni tietää; ensimmäisenä eteisessä valmiina kun mun isä huikkaa että "autoon!" 


Terrierienergia käydään purkamassa joko juoksulenkillä tai pitkällä kävelylenkillä. Sade tahtoo välillä hidastaa tahtia mutta sitten taskusta löytyy Wannin lempilelu Herra Possu. Voi jumpe, miten hauskaa!

kuva:H.Lehtiluoma